Uudelleenkirjoittamassa valjakkourheilun historiaa: Kuinka Håvard Okstad ja hänen siperianhuskynsä valloittivat Femundløpet 450:n

Røros, Norja. 14. helmikuuta 2025.

Kultainen aamuaurinko nousee Femundløpetin maalialueen ylle, kun joukko katsojia tähyää horisonttiin henki huurussa -20°C pakkasessa. Sitten horisonttiin ilmestyy siluetti.

Kello 7.12 aamulla yleisö puhkeaa riemuun, kun Håvard Okstad (29) ja hänen siperianhuskyistaan koostuva valjakkonsa liukuvat maaliin. He ovat juuri voittaneet 450 km pitkän pitkänmatkan kilpailun – ei ainoastaan saavuttaen maailmanmestaruustittelin, vaan myös tehden historiaa ensimmäisenä rekisteröitynä pohjoismaisena rotutiiminä (Registered Nordic Breed, RNB), joka on koskaan voittanut minkään luokan Femundløpetissa.

Toiseksi sijoittunut tiimi on yhä yli kolmen tunnin päässä. Yli 90 joukkuetta lähti liikkeelle ikoniselta lähtöportilta Rørosin sydämestä – joka on UNESCOn maailmanperintökohde – 42 tuntia aikaisemmin. Mutta tänään tämä siperianhuskytiimi on todistanut yhden asian: Alaskanhuskyt eivät ole ainoita, jotka voivat seistä palkintopallilla.

Ensimmäisestä Femundløpetista lähtien vuonna 1990 alaskanhuskyt ovat hallinneet pitkänmatkan valjakkourheilua. Ne on jalostettu kestämään pitkiä matkoja ja liikkumaan nopeasti, ja niistä on tullut vakiovalinta jopa 1200 kilometrin mittaisiin kilpailuihin – Euroopan pisimpään valjakkokisaan.

Siperianhuskyt puolestaan tunnetaan enemmän voimastaan ja kestävyydestään kuin nopeudestaan, minkä vuoksi niitä on harvoin nähty pitkän matkan kisojen kärjessä. Ennen tätä päivää.

Okstad ja hänen tiiminsä kirjoittavat pitkänmatkan valjakkourheilun sääntöjä uusiksi – todistaen, että oikealla koulutuksella ja strategialla myös siperianhuskyt voivat taistella kärkisijoista.

”Ei ole koskaan ollut vaihtoehtoa valita siperian- ja alaskanhuskyn välillä.”

Non-stop dogwearin lähettiläälle valinta ei ole ollut vaikea. Hänen perheensä on aina suosinut siperianhuskyja niiden rauhallisen luonteen ja olemuksen vuoksi – ja uskonut vakaasti, että ne voivat kilpailla huipputasolla. Vuodesta 2012 lähtien hänellä on ollut yksi tavoite: voittaa Femundløpet.

”Jos aion käyttää näin paljon aikaa koirien kouluttamiseen ja kilpailemiseen, haluan näyttää, että voittaminen on mahdollista.”

Tällaisen kilpailun voittaminen on vuosien määrätietoisen harjoittelun, tarkan strategian ja syvän luottamuksen tulos – uskoa omien koirien potentiaaliin.

Vaikka genetiikalla on merkitystä, Håvard myöntää avoimesti, että koulutus on ollut todellinen pelin muuttaja siperianhuskylle viime vuosina. Hänen lähestymistapansa on yksinkertainen mutta tehokas: mahdollisimman vähän pysähdyksiä, kestävyyden rakentaminen ja juoksemisen tekeminen tavaksi. Mutta mikään strategia ei riittäisi ilman syvää yhteyttä hänen 19 koiraansa. Jokainen juoksu, jokainen kilometri rakentuu luottamukselle, yhteydelle ja yhteiselle juoksemisen ilolle.

Harjoitteletko eri tavalla kuin huipputason alaskanhuskutiimit?

Håvard Okstad: ”Luulen, että se on suurin piirtein samalla tasolla alaskanhuskien kanssa, jos verrataan harjoittelumäärää. Siinä vaiheessa aloin unelmoida huipputuloksista Femundissa. Aloin kysyä, kuinka paljon parhaat kilpailijat treenaavat, ja ajattelin, että okei – sitten minun täytyy treenata saman verran kilometrejä ja tunteja. Olen käyttänyt samaa harjoitussuunnitelmaa vuodesta 2018 lähtien, samalla metodilla joka vuosi, ja lisännyt joitain uusia elementtejä, jotka parantavat tiimiä kausi kaudelta.”

Ja se toimi!

Håvard Okstad: ”Kyllä, uskon että meidän tapa harjoitella on oikea juuri minun tiimilleni. Katson tiimiä ja tapaa, jolla ne toimivat niin hyvin yhdessä; ei ole yhtään koiraa, joka jäisi jälkeen tai menisi niin lujaa, että muut väsyisivät. Ne toimivat saumattomasti – ja tekevät kaiken harjoittelun yhdessä. Se on meidän avain.”

Olette levänneet vain pakollisen verran voittaaksenne tämän kisan. Kuinka harjoittelette kestävyyttä varten?

Håvard Okstad: ”Yritän pitää [Femundløpet 450 km:n voittamisen] mielessäni syksyn ja talven harjoitusten aikana. Haluamme ajaa pitkiä pätkiä, 100–150 km kerralla. Haluan, että pysähdyksiä on mahdollisimman vähän, jotta silloin kun juostaan, juostaan koko matka.”

Joten koirat luottavat sinuun täysin…

Håvard Okstad: ”Ehdottomasti. Kun ne tulevat tarkastuspisteisiin, ne eivät ajattele: ’Nyt pitää levätä.’ Ne haluavat jatkaa matkaa. Ne tietävät, että lepoa tulee sitten, kun sitä oikeasti tarvitaan.”

Ja tämä strategia osoittautui oikeaksi!

Håvard Okstad: ”Kyllä, ja tiedän, että meillä on vielä enemmän potentiaalia. Alaskanhuskyt ovat kehittyneet paljon viime vuosina, mutta nyt siperianhuskyt alkavat ottaa kiinni vuosi vuodelta, ja ne kykenevät yhä paremmin kilpailemaan alaskalaisten kanssa.”

Mihin uskot tämän kehityksen liittyvän?

Håvard Okstad: ”Sekä harjoitteluun että jalostukseen. Jalostus on ollut hyvää jo pitkään. Mutta suurin muutos on tapahtunut harjoittelussa. Kaikki tiimit treenaavat nyt enemmän, ja jotkut ovat sanoneet, että kun minä aloin näyttää, että siperianhuskyilla voi tehdä yhä enemmän ja enemmän, hekin huomasivat, että omaakin tiimiä voi treenata paremmin – ja se näkyy tuloksissa.”

Eli johdat tietä…

Håvard Okstad: ”Jossain määrin kyllä. Olen ollut ensimmäinen siperianhuskytiimi siitä asti, kun aloitin kilpailemisen vuonna 2016, ja olen nähnyt, että ero minun ja muiden tiimien välillä on pienentynyt vuosi vuodelta. Siinäkin on oma kilpailunsa.”

Oliko kilpailun aikana hetkeä, jolloin tajusit, että voitto on mahdollinen?

Håvard Okstad: ”Seurasin tiimiä, ja niillä oli yhä energiaa – sama draivi kuin alussa. Kun pääsimme pakolliselle levolle Søvollenissa, aloin seurata muiden tiimien etenemistä. Puoli tuntia kului. Sitten tunti. Ja tiesin, että heidänkin oli vielä levättävä pakollinen lepo, joten meillä oli lähes puolentoista tunnin etumatka. Silloin tajusin, että nyt se on oikeasti mahdollista – mennä koko matka ja tulla ensimmäisenä takaisin Rørosiin.

”Pidimme vauhdin kovana. Vaikka lepotauot olivat minimissä, olimme yksi nopeimmista tiimeistä jokaisella etapilla. Se ei ole ollut tavallista meidän tiimille. Tämä vuosi oli aivan mieletön.”

Femundløpet 450:n voiton jälkeen Okstadin katse on jo suunnattu tulevaan.

"Finnmarksløpet 1200 [Euroopan pisin valjakkokilpailu] on ollut listallani pitkään. Mutta ensin haluan osallistua Femundløpet 650:een ensi vuonna ja katsoa, kuinka korkealle voimme päästä siellä. Seuraava tavoite? Voittaa molemmat luokat. Haluan venyttää rajoja ja kirjoittaa uuden luvun historiaan."

Toistaiseksi tiimi saa kuitenkin nauttia ansaitusta levosta.

"Muutettuamme tänne viime kesänä, olemme odottaneet innolla, että pääsemme vain tutkimaan ympäristöä. Lyhyitä treenilenkkejä, retkiä luonnossa. Nauttimaan koirien kanssa erämaan rauhasta."

Sillä vaikka kilpailut tuovat voitot, todellinen matka syntyy valjakkoajajan ja koirien välisestä yhteydestä.

Ja Okstadin sekä hänen historiaa tehneen siperianhuskytiiminsä seikkailu on vasta alussa.